Lue alla oleva linkki ja pohdi sen perusteella muutamalla lauseella seuraavia kysymyksiä:
Miten opettajana suhtaudut häiriköiviin oppilaisiin?
Näetkö häirikkörekisterissä minkäänlaisia hyviä puolia ja jos näet, niin millaisia?
http://plaza.fi/ajassa/tyosta-ja-elamastakin/koulu-lasten-vankila
Anu, Eeva ja Satu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Moi!
VastaaPoistaEhkä häiriköiviin oppilaisiin olisi helpompi suhtautua jos luokkakoot olisivat pienempiä ja opettaja (myös aineenopettaja) ehtisi tutustua ja kaikkiin oppilaisiinsa ja näin rakentaa henkilökohtaisempaa suhdetta. Häirikkörekisteri kuulostaa enemmän yritykseltä parantaa oireita, kun sen sijaan voisi keskittyä ongelmien ennaltaehkäisyyn.
-Aino
Itseäni häiritsee sitä enemmän häiriköivä oppilas, mitä enemmän hänen käytöksensä vaikeuttaa muiden opiskelua. Tahallista ja provovoivaa häiriköintiä on opettajan arjessa työlästä jatkuvasti kohdata ja tällaisten tilanteiden varalta kannattaakin etukäteen miettiä erilaisia toimintastrategioita. Olen edellisen kirjoittajan kanssa samoille linjoilla siitä, että oppilaiden parempi tunteminen antaisi opettajalle paremmat mahdollisuudet ymmärtää häiriköinnin syitä. Samalla löytyisivät myös osuvammat keinot puuttua käytöksen perimmäisiin syihin eikä vain niistä nousseeseen seuraukseen -häiriköintiin.
VastaaPoistaEn kannata häiriörekisteriä, en oikein ymmärrä koko sen ajatusta- missä asiassa rekisteri helpottaisi opettajan työtä tai auttaisi oppilasta? Satu
Suhtautuminen häiriköivään oppilaaseen riippuu paljon siitä millaista oppilaan häiriköiminen on. Useinhan häiriköiminen on vain huomionhakuisuutta. Häirikkörekisterin sijaan olisi varmaan hyödyllistä, jos tietoja oppilaasta voisi olla ainakin kyseisen opettajien kesken vaihdettavissa. Opetustilanteessa voisi paremmin ottaa tilanteen huomioon esim. ryhmiä jaettaessa usein ulkopuolelle jätetyn oppilaan, jos kyseinen asia olisi opettajien tiedossa.
VastaaPoistaEdellisen kommentin kirjoitti Tanja
VastaaPoistaEn kyllä kannata mitään yleistä rekisteriä. En usko että rekisterillä korjataan ongelmia. Kyllä häiriköntiin tulisi löytää ratkaisu muuten. Ongelmiin tulee puuttua, mutta ei sähköisillä rekistereillä. Herää kysymys mistä häiriköinti aiheutuu? Syyt löytyvät varmaan monista eri tekijöistä. Kaikkiin ei opettajakaan yksin pysty vaikuttamaan, vaan tarvitaan yhteistyötä mahdollisesti eri ammattiryhmien ja aikuisten kanssa. Kuinka paljon voidaan sitten vaikuttaa oppilaan toimintaan opetuksella ja työskentelytavoilla? Ei kai koulun tarkoituksena ole leimata oppilaita vaan kasvattaa heitä selvitymään ???
VastaaPoistaEnsimmäinen kysymys miten opettajana suhtaudun häiriköiviin oppilaisiin, on vaikea, mutta hyvä kysymys. Aloittelevana opettajaopiskelijana en ehkä vielä osaakaan suhtautua niihin, vaan pelkään vähän ristiriitatilanteita. Helposti myös tapahtuu oppilaan leimaamista vain häiriköksi, ja ennakko-oletusten mukainen suhtautuminen oppilaaseen ruokkii sen mukaista käyttäytymistä. Toivoisin kuitenkin että kokemuksen myötä oppisin suhtautumaan häiriköiviin oppilaisiin rakentavasti. Oppilaaseen ja hänen taustoihin tutustuminen, tiukka, mutta ystävällinen ja tasavertainen suhtautuminen ja kärsivällisyys voi auttaa. Häirikkörekisteristä voi löytää hyviä puolia sen periaatteesta, että on hyvä että opettaja tuntee oppilaidensa taustat. Mutta silti puhtaalta pöydältä aloittaminen on mielestäni jokaisen oikeus. Rekisteri välittää ajatusta, ettei rikkeitään voi saada anteeksi, mikä on mielestäni väärin.
VastaaPoistaPilvi
Häirikkörekisteri kuullostaa aika karmealta jo ihan sananakin. Tieto esim. siitä, miten joku opettaja on saanut asiat sujumaan jonkun häirikön tai porukan kanssa olisi hyödyllistä saada välitettyä muille. Rekisteri epäilemättä kuitenkin vain leimaisi tietyt oppilaat ikuisesti häiriköiksi, kuten mm Pilvi edellä mainitsee.
VastaaPoistaHäiriköivää oppilaasta kohtaan ei aina tiedä mikä olisi paras tapa suhtautua. Etenkään esim sijaisena kun ei tunne oppilaita lainkaan, ei tiedä rauhoittaako häiriköintiin puuttuminen oppilasta vai päinvastoin.
Häiriörekisteri on sanana ainakin todella luotaantyöntävä. Myöskin valtakunnalinen rekisteri on mielestäni huono. Koulun sisäinen rekisteri, tai jokin vastaava kansio, voisi olla hyödyllinen. Siihen opettajat voisivat yhteisen pohdinnan jälkeen liittää tietoja häiriköivistä oppilaista ja heidän mahdollisesta kehityksestä parempaan tai huonompaan suuntaan. Tällainen kansio voisi olla avuksi myös esim. sijaisille. Toisaalta se saattaa myös luoda turhia ennakko-odotuksia kansioon päätyneistä oppilaista..
VastaaPoistaItselläni ei oikeastaan ole vielä kokemusta häiriköivistä oppilaista, kun perusharjoittelukin on vielä tekemättä. Uskon kuitenkin että oppilaista välitttämällä ja sen näyttämisellä, sekä rutiineilla ja tietyn kurin pitämällä voi vaikuttaa häiriötilanteisiin ja niiden syntymiseen. Myös oppituntien mielenkiintoisuus ja yllätyksellisyys voivat ennaltaehkäistä häiriöitä.
Anna
Kuten muutkin ovat jo tuoneet esiin, häirikkörekisteri ei kuulosta keinolta, jolla ongelmaa ratkottaisiin järkevällä tavalla, mikäli ollenkaan. Mielestäni myös opettajien keskinäisessä tietojen vaihdossa tulisi toimia melko hienotunteisesti, sillä apua häiriötekijöihin voi pyytää myös mainitsematta oppilaiden nimiä. On kuitenkin inhimillistä, että kuultuaan tietystä henkilöstä pelkkiä moitteita, ei omakaan suhtautuminen ole enää neutraali. Uskon, että monet häiriöt oppitunneilla on mahdollista minimoida, jos asenne oppilaisiin on kunnioittava ja oppilaistaan on vilpittömästi kiinnostunut. Niinkuin Saloviidankin kirjassa todetaan, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
VastaaPoistaMielestäni tärkeintä olisi, että opettaja saisi häiriköivään oppilaaseensa henkilökohtaisen kontaktin ja olisi valmis asettumaan tämän asemaan sekä halukas ymmärtämään syitä käytöksen takana. Häiriköivät oppilaat kokonaan huomiotta jättäminen on huono ratkaisu, sillä asiaan puuttumattomuus voi aiheuttaa lisää hämmennystä luokassa ja levottomuutta muissakin oppilaissa.
VastaaPoistaHäirikkörekisteri on epäoikeudenmukainen, sillä käytöksen arviointi opettajan näkökulmasta ei ole koskaan objektiivista, sekä - niin kuin aiemmin on tullutkin esille - oppilas leimautuisi pitkäksi aikaa ja useiden silmissä. Rekisteriajatuksen takana ei olla valmiita ymmärtämään häiriköinnin syitä, joista suuri osa voi johtua oppilaan ulkopuolella vaikuttavista asioista kuten kotioloista ja kovia arvoja kannattavasta yhteiskunnasta. Mielestäni opettajan aito kiinnostus oppilaistaan on sitä, että on valmis auttamaan eikä suorilta käsin rankaisemaan, vaikka toki sopimattomasta käytöksestä täytyykin olla seurauksia, joista oppilaat ovat tietoisia.
Aika kovat kysymykset, jotta vastaukset voisi sovittaa muutamaan lauseeseen..! Häiriörekisteri kuulostaa todella oudolta, enkä Sadun tavoin edes ymmärrä mhin sillä lopulta pyritään. Edelllä olevat kommentit ovat jo hyvin perustelleet rekisterin ongelmia ja yhdyn niihin. Rekistereistä tulee aika orwelmainen olo.
VastaaPoistaOn vaikea arvioida omaa todellista suhtautumistaan häirikköoppilaisiin vielä tässä vaiheessa, kun kokemusta on vasta harjoitteluista, joissa kaikki on mennyt hyvin. Moni muukin on todennut, että häiriökäyttäytymistä on hyvin monenlaista ja se voi johtua monista eri syistä, siksi suhtautuminenkin lienee joka tapauksessa hieman erillaista. Ensimmäisenä mieleeni tuli, että oppilaan häiriköidessä kannattaa ihan itsekritiikin nimissä arvioida myös omaa opetustaan sen sijaan/lisäksi, että etsii syytä oppilaasta. Toivoisin, että osaisin olla kärsivällinen ja oikeudenmukainen oppilaitani kohtaan, myös jostain syystä häiritsemään ryhtyneitä, niin että asioita voisi pääasiassa selvittää keskustellen.
Miustakin häirikkörekisteri kuulostaa todella karmivalta idealta. Se leimaisi lapset jo todella nuorena häiriköiksi ja luultavasti vain huonontoisi oppilaan koulumenestystä ja suhtautumista kouluun ylipäätään. Toki on totta, että opettajalle voisi olla hyödyksi, jos tietäisi vähän jotakin oppilaistaan etukäteen mutta oppilaalle on kyllä parempi, että esim. uudessa koulussa saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Uskon, kyllä että koulun sisällä tiedot "häiriköistä" leviävät kyllä opettajalta toiselle, vaikka varsinaisesti mitään rekisteriä tai muuta vastaavaa ei olekaan.
VastaaPoistaItse toivoisin pystyväni suhtautumaan häirikköoppilaisiin niin, että en heti leimaa heitä häiriköiksi joka suhteessa vaan pyrkisin etsimään oppilaan hyvät puolet ja niitten kautta vähentämään häiriäkäytästä. Kuten muutkin ovat jo maininneet niin toki suhtautumiseen vaikuttaa myös häiriköinnin määrä ja tapa myös todella paljon. -Emmi
Mielestäni häirikkörekisteri on tuhoon tuomittava idea. Olen sitä mieltä, että oppilaat leimaantuvat normaalistikin koulussa liian helposti. Valitettavan usein opettajilla on negatiivinen ennakkokäsitys oppilaista. Uskon ja tiedän, että opettajat koulun sisällä vaihtavat varsinkin häiriköivistä oppilaista tietoja keskenään. Valitettavasti opettajien tietojen vaihdossa tapahtuu liioiteltua mustamaalausta. Opettajan tärkein tehtävä on kohdella jokaista oppilasta tasa-arvoisesti ja se on mahdotonta, jos opettajalla on häiriköivästä oppilaasta vain negatiivisia ennakkokäsityksiä.
VastaaPoistaHaluan olla opettaja, joka ymmärtää, että oppilaan häiriökäyttäytymiselle löytyy syy. En halua olla opettaja, joka seilaa ja huopaa miten raskasta ja turhauttavaa on toimia häiriköivien oppilaiden kanssa, vaan haluan olla opettaja, joka ottaa työskentelyn häiriköivien oppilaiden kanssa haasteena ja mahdollistaa oppilaille käyttäytymisen muutoksen. Jokaisessa oppilaassa on positiivisia puolia ja positiivisen palautteen antaminen oppilaille on tärkeää. Olen sitä mieltä, että opettaja pystyy omalla toiminnallaan vaikuttamaan hyvin paljon oppilaan häiriköinnin laatuun ja määrään.
Hankala sanoa miten opettajana suhtautuisin häiriköivään oppilaaseen, kun ei ole käytännön kokemusta kyseisistä tilanteista.
VastaaPoistaTietysti opettajan kannattaa ottaa suurennuslasin alle myös oma opetus ja oppilaiden kohtelu, mihin jo aiemmissa kommenteissakin on hiukan viitattu. Häiriköinnin syy ei kuitenkaan aina ole sataprosenttisesti vain oppilaassa.
Häiriköinnin suhteen kannattaa miettiä myös koulukohtaisia sääntöjä. Kärjistetysti voisi sanoa että pienessä maalaiskoulussa ja levottomassa suuressa lähiökoulussa ei voida käyttää samoja sääntöjä, sillä häiriköinnin määrä ja ilmenemismuodot ovat varmasti erilaisia.
Itse rekisteri tuntuu hiukan hätiköiden keksityltä päätökseltä. Varsinkin, jos rekisteriin pääsy/joutuminen tulee oppilaiden tietoon, voi sillä olla todella huonoja seurauksia suuntaan tai toiseen. Jokaisella tulee mielestäni olla tarvittaessa mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä.
Ja Katja kirjoitti ^
VastaaPoistaOpettajana en haluaisi sallita häiriköintiä luokassa. Siihen pitäissi puuttua heti ja yrittää ymmärtää miksi oppilas häiriköi. Oppilas pitäisi oppia tuntemaan ja häntä tulisi auttaa mahdollisimman paljon. Koko koulun pitäisi yhteisönä auttaa oppilaan ongelmakäyttätymistä esimerkiksi sääntöjen avulla.
VastaaPoistaMielestäni häirikkörekisteri ei olisi kovin hyvä idea. Se leimaa oppilaat helposti, eikä se ole hyvä asia. Opettajilla voisi olla heti sellainen asenne, että tämä oppilas häiriköi, eikä välttämättä pystyisi suhtautumaan oppilaaseen tasa-arvoisesti muihin oppilaisiin verrattuna. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus oppia ja parantaa vanhoja tapoja, eikä opettajan ennakkoluulot saisi siihen vaikuttaa.
-Minttu
Ei tästä varmaan enää mitään uutta osaa sanoa edellä olevien hyvien kommenttien lisäksi, mutta minusta moinen häirikkörekisteri tuntuu myös varsin kammottavalta ajatukselta. Oppilaaseen lyödään häirikkö-leima ikiajoiksi, ja koko koulun opettajien odottaessa k.o. oppilaalta häirikkökäytöstä, täytyy olla aika kova jätkä tai tytsy, jos kykenee toimimaan odotuksia vastaan.
VastaaPoistaHyvät oli myös pohdinnat opettajan tarpeesta katsoa itseään peiliin miettiessään syitä häiriköintiin. Toinen huomion arvoinen seikka on myös se, että miten helposti leimataan pieni alakoululainenkin häiriköksi, ja tehdään hänestä ongelma, kun lapsi saattaa vain oireilla koulussa hankalaa kotitilannettaan, johon todellisuudessa pitäisi puuttua muutoksen aikaansaamiseksi. Voipi jopa olla että vanhemmillekin on jossakin tapauksessa helpotus kun voi leimata lapsensa mahdottomaksi tapaukseksi, käsitellä vain tämän lapsen kamalaa käytöstä, ja unohtaa täysin oman osuutensa lapsen oireilun aiheuttajana. Huh, joudunkohan äitinä vielä nielemään sanani katkeran kalkin kera..
Marjukka
Minäkään en kannata häirikkörekisterin pitämistä. Se kuulostaa niin lopulliselta, aivan kuin häirikköisyys olisi häiriköivän oppilaan pysyvä ominaisuus, josta ei enää olisi mahdollista parantaa tapoja. Häiriköimistä saataisiin ehkä kuriin pienentämällä ryhmäkokoa. Myös opettajan taidoilla ottaa opetuksessa kaikki oppilaat on varmasti myös osuutta asiaan. Kovasti häiriköivällä oppilaalla saattaa myös olla omassa elämässään niin suuria ongelmia, ettei koulunkäyntiin vain yksinkertaisesti jaksa keskittyä. Tällöin pitäisi ensin auttaa oppilasta selviytymään suuremmista vaikeuksista elämässä ja sitten vasta vaatia häneltä keskittymistä kouluun. Käytännössä tämä tietenkin voisi olla aika haastavaa. Myös sosiaalisten taitojen opettaminen oppilaille olisi tärkeää.
VastaaPoistaKaisa
Häirikkörekisterissä ei ole mitään hyvää. Koulun on tarkoitus olla oppilaille kasvattaja, eikä se saisi siten 'leimata' huonosti käyttäytyviä oppilaita, kuten muut ovat jo maininneet.
VastaaPoistaItse (toivottavasti) pyrin sitten opettajana kohtelemaan häiritseviä oppilaita samoin kuin muitakin. Huomasin harjoittelussa, että 'häiriköt' innostuivat tekemään siinä missä muutkin. Vaikutti myös, että he pitivät siitä, että en nähnyt heitä häiriköinä. Vaikka suhtautuu oppilaisiin tasa-arvoisesti, täytyy kuitenkin vielä onnistua eriyttämään opetusta samalla..
-Maarit-
Olen samaa mieltä edellisten kanssa siitä että oppilaiden leimaamista tulisi välttää kaikin mahdollisisn keinoin. Teini ikäinen kasvaa ja kehittyy yläasteen aikana paljon ja voi olla että seisemäs luokkalaisesta häiriköstä on parissa vuodessa kasvanut motivoitunut opiskelija. Häirikkö merkki rekisterissä voisi siis jäädä kummittelemaan pitkäksikin aikaa ja jopa haitata oppilaan kehitystä.
VastaaPoistaEnni