Käsityönopettajaopiskelijat keskustelevat ja pohtivat luokkayhteisön vuorovaikutukseen liittyviä kysymyksiä ja teemoja.
torstai 26. maaliskuuta 2009
UUSI VIIKON POHDINTA - koti ja koulu
Koulun ja kodin sujuvasta yhteistyöstä puhutaan paljon. Millä keinoin mielestänne opettaja voi vaikuttaa positiivisen vuorovaikutuksen syntyyn ja ylläpitämiseen kodin ja koulun välillä?
Mielestäni olisi tärkeää että opettaja tapaa vanhemmat ainakin kerran lukuvuoden aikana. Vuoden alussa järjestetyssä vanhempainillassa voitaisiin tutustua vuorovaikutuksen välineisiin esimerkiksi reissuvihkoon netissä tai perinteisempään malliin. Oppilaan vanhempien ja opettajan välisen viestinnän tulee olla vuorovaikutteista sekä välitöntä. Kommunikoinnissa tulee myös tulla ilmi positiivinen palaute. Opettajan ja vanhempien tulee olla yhteyksissä muutenkin kuin pelkästään negatiivisissä merkeissä. Opettaja voisi antaa esimerkiksi palautetta onnistuneista projekteista tai hyvin suoritetuista tehtävistä. Kun viestintä yhteys kodin ja koulun välillä toimii molemminpuolisesti on mahdolliset ongelmatilanteetkin helpompi havaita ennalta.
Minunkin mielestäni olisi tärkeää viestittää vanhemmille myös oppilaan onnistumisista ja antaa (rehellistä) positiivista palautetta, ei pelkästään negatiivista. Se ei rohkaise ketään vuorovaikutukseen. Jotta sujuvaa vuorovaikutusta syntyisi, opettajan pitäisi myös osata kuunnella vanhempia ja pystyä ottamaan vastaan kritiikkiä. Olisi tosiaan hyvä jos vanhemmat ja opettaja tapaisivat ainakin kerran vuodessa.
tässä yksi idea: mieleeni tulevat erilaiset projektit, joihin koti olisi helppo ottaa mukaan. käsityötunneilla valmistetuista tuotteista olisi helppo järjestää näyttelyitä, joiden avajaisiin vanhemmillakin olisi mahdollisuus osallistua. avajaisissa vanhemmilla olisi mahdollisuus tavata opettaja/opettajia (usein pinnalliseksi jäävän) vanhempainillan lisäksi. vanhempien osuus projekteissa ei tarvitsisi jäädä ainoastaan avajaisiin osallistumiseen, vaan vanhemmat voisivat osallistua projektiin myös sen tekovaiheessa. (näyttelyn kasaaminen, materiaalien hankinta, projektiin liittyvät excursiot ym.)
Olen samaa mieltä Anun kanssa. Kaikenlaiset yhteiset projektit olisivat luonteva tapa pitää yhteyttä vanhempiin. Myös esim luokkaretkeen tapahtuva rahankeruu on hyvä tapa ottaa vanhemmat mukaan toimintaan. Tämän tyyppisissä kokoontumisissa ongelmana saattaa olla se, että vain tietyt vanhemmat ovat toiminnassa mukana ja osa jää kokonaan tulematta. Ja nämä poissaolevat saattavat olla juuri niitä, kehen olisi hyvä saada kontakti (esim. "ongelmaoppilaan" vanhemmat).
Vanhempainiltoja voisi olla vähintään yksi lukukaudessa. Mielestäni joissain kouluissa on käytössä vanhempien ja opettajien kahdenkeskeiset keskustelut, joko oppilaan ollessa mukana, tai ilman oppilasta. Tässä mielestäni opettajalla on paremmat mahdollisuudet tutustua oppilaidensa vanhempiin ja vanhempien opeen. Ja koska tapa koskee kaikkia, ei se leimaa ketään.. Tietenkin toteutus voi olla hankalaa aikataulujen vuoksi, mutta uskon, että se on hyvä käytäntö.
Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyön määrä on mielestäni sidoksissa oppilasmäärään ja siihen kuinka monta luokkaa/luokka-astetta on opetettavana. Anna mainitsema yksi vanhempainilta olisi ainakin hyvä olla. Projektiti ovat myös hyvä yhteistyön muotoja. Osa vanhemmista voi osallistua ehkä myös päivällä tapahtuviin projekteihin, joka helpottaa ajankäyttöä. Entä ne jotka eivät tule vanhempainiltoihin tai osallistu aktiivisesti projekteihin? Toimisiko heidän kanssaan puhelinkeskustelut, sähköpostiviestit tai kirje. Yhteydenotto voisi tapahtua vaikka kaksi kertaa syys- ja kevät lukukaudella. Oppilas voisi itse osallistua yhdessä opettajan kanssa "kirjeen" tekemiseen vanhemmille. Mukaan voisi liittää vaikka muutaman kuvan oppilan työskentelystä käsityötunnilla ja vapaamuotoisen viestin opettajalta. Viestissä olisi kerrottu mitä ollaan tekemässä ja kuinka oppilas on editynyt taidoissaan. "Kirjeessä" voisi olla jokin lyhyt perusrunko asioista joita vanhemmille kerrotaan. Näitä pohti Riitta
Vanhempianilta on hyvä päänavaus, mutta toimiva suhde kodin ja koulun välillä vaatii sekä opettajalta että vanhemmilta vahvaa ja aktiivista sitoutumista yhteistoimintaan. Internet sekä lähes reaaliaikainen Wilma yms. seurantajärjestelmä antavat molemmille luontevia työkaluja helpottamaan yhteistyötä. Itse vanhempana siirrän vastuuta meille vanhemmille luoda hyvä yhteistyöverkosto koulun sekä luokan muiden vanhempien välille. Porkkanaksi pitäisi riittää kiinnostus oman lapsen kasvuun, mutta se ei valitettavasti useinkaan ole riittävä porkkana :(( Ehkäpä vanhemmille järjestetty päivä oppilaana- päivä voisi poistaa liikoja jännitteitä koulun ja vanhempien väliltä, ja lisätä vanhempien keskenäistä yhteistyötä.
Kaikki ed. mainitut hyviä ideoita. Opettajan on hyvä myös kertoa vuoden alussa vanhemmille arviointiperusteitaan sekä vuoden alustavan suunnitelman ja ottaa vastaan kommentteja ja kehitysehdotuksia myös vanhemmilta, ja näin antaa heille mahdollisuuden osallistua.
Olen myöskin edellä mainittujen ajatusten kannalla, eli vanhemmat osallistuisivat konkreettisesti koulun toimintaan - erilaisiin tapahtumiin, vanhempainiltoihin sekä arviointikeskusteluihin, joissa läsnä ovat oppilas, tämän vanhemmat ja opettaja.
Hyvä vuorovaikutus oppilaan vanhempien kanssa on kiinni paljon myös siitä, millainen keskinäinen suhde oppilaalla ja opettajalla on. Suurimmaksi osaksihan vanhempien mielikuvat opettajasta syntyvät lapsen kertoman perusteella. Kun vanhemmat näkevät, että oppilas on opettajalleen aidosti tärkeä ja arvokas, tällöin myös vanhemmat arvostavat opettajaa ja heidän on on helpompi olla yhteydessä opettajaan.
Viime perjantaina ilmestyneessä Opettaja-lehdessä oli aihetta sivuava mielenkiintoinen artikkeli nykyajan herkkähipiäisyydestä ja ns. curling-vanhemmista. Artikkelissa todetaan, että myös vanhempien tulisi tukea opettajia koulun kasvatustehtävässä, ei vain niinpäin että koulu tukee vanhempien kasvatustehtävää. Edellä mainittujen hyvien ajatusten perään haluaisinkin lisätä, että sen lisäksi että vanhempia kannustetaan yhteydenottoon ja osallistumiseen, voisi olla hyvä luoda vuorovaikutukselle pohjaa keskustelemalla kasvatuksen periaatteista ja sen vastavuoroisuudesta. Mielestäni vastuu vuorovaikutuksesta on myös vanhemmilla ja opettajalla on oikeus asiallisesti vetää rajat se suhteen kuinka paljon (kenties aiheetonta tai epäolennaista) kritiikkiä ja vanhempien puuttumista sietää!
Kodin ja koulun välinen vuorovaikutus pohjautuu tietysti opettajan ja vanhempien väliseen suhteeseen. Tämä suhde kannattaisi luoda mahdollisimman nopeasti koulun alettua ettei ennakkoluuloja ehdi syntyä puolin eikä toisin. Vanhempainillat eivät ehkä ole paras mahdollinen keino tutustumiseen. Vanhempainillan lisäksi kannattaisi pitää ainakin kerran vuodessa vanhempainvartit, ja toki myös Sadun mainitsema vanhemmille tarkoitettu koulupäivä lisäisi kiinnostusta olla tekemisissä koulun ja opettajien kanssa.
Opettajan kannattaisi miettiä myös jonkinlainen toimintasuunnitelma niiden vanhempien kohdalle, jotka eivät kerta kaikkiaan ole kiinnostuneita koulun ja kodin välisestä yhteistyöstä ja suhtautuvat siihen vastahakoisesti tai hyvin kielteisesti. Näitäkin tapauksia mahtuu valitettavasti joskus joukkoon.
Näin usean viikon myöhässä kommentoin lyhyesti vain.. Yksi keino olisi osallistaa vanhempia enemmän. Idea on vähän sama kuin Anukin jo kirjoitti. Vanhempia voisi ottaa mukaan näiden oman osaamisen kautta. Esimerkiksi jossakin käsityötekniikassa taitava vanhempi voisi opettaa koko luokkaa tms.
Kodin ja koulun välisissä suhteissa on mielestäni tärkeää, että kotia ei leimata heti huonoksi jos oppilaalla ilmenee joitain ongelmia. Koulun ja opettajan on oltava todella harkitsevia sanoissaan, ennen kuin kotia tai vanhempia syyllistetään.
Käsityönopettajana Helsingin Normaalilyseossa -johdatan innokkaita käsityöntekijöitä monipuoliseen käsityön maailmaan ja nauttimaan käsitekemisen ilosta ja riemusta kaikilla aisteilla.
Mielestäni olisi tärkeää että opettaja tapaa vanhemmat ainakin kerran lukuvuoden aikana. Vuoden alussa järjestetyssä vanhempainillassa voitaisiin tutustua vuorovaikutuksen välineisiin esimerkiksi reissuvihkoon netissä tai perinteisempään malliin. Oppilaan vanhempien ja opettajan välisen viestinnän tulee olla vuorovaikutteista sekä välitöntä. Kommunikoinnissa tulee myös tulla ilmi positiivinen palaute. Opettajan ja vanhempien tulee olla yhteyksissä muutenkin kuin pelkästään negatiivisissä merkeissä. Opettaja voisi antaa esimerkiksi palautetta onnistuneista projekteista tai hyvin suoritetuista tehtävistä. Kun viestintä yhteys kodin ja koulun välillä toimii molemminpuolisesti on mahdolliset ongelmatilanteetkin helpompi havaita ennalta.
VastaaPoistaMinunkin mielestäni olisi tärkeää viestittää vanhemmille myös oppilaan onnistumisista ja antaa (rehellistä) positiivista palautetta, ei pelkästään negatiivista. Se ei rohkaise ketään vuorovaikutukseen. Jotta sujuvaa vuorovaikutusta syntyisi, opettajan pitäisi myös osata kuunnella vanhempia ja pystyä ottamaan vastaan kritiikkiä. Olisi tosiaan hyvä jos vanhemmat ja opettaja tapaisivat ainakin kerran vuodessa.
VastaaPoista-Johanna
tässä yksi idea: mieleeni tulevat erilaiset projektit, joihin koti olisi helppo ottaa mukaan. käsityötunneilla valmistetuista tuotteista olisi helppo järjestää näyttelyitä, joiden avajaisiin vanhemmillakin olisi mahdollisuus osallistua. avajaisissa vanhemmilla olisi mahdollisuus tavata opettaja/opettajia (usein pinnalliseksi jäävän) vanhempainillan lisäksi. vanhempien osuus projekteissa ei tarvitsisi jäädä ainoastaan avajaisiin osallistumiseen, vaan vanhemmat voisivat osallistua projektiin myös sen tekovaiheessa. (näyttelyn kasaaminen, materiaalien hankinta, projektiin liittyvät excursiot ym.)
VastaaPoistaanu
Olen samaa mieltä Anun kanssa. Kaikenlaiset yhteiset projektit olisivat luonteva tapa pitää yhteyttä vanhempiin. Myös esim luokkaretkeen tapahtuva rahankeruu on hyvä tapa ottaa vanhemmat mukaan toimintaan. Tämän tyyppisissä kokoontumisissa ongelmana saattaa olla se, että vain tietyt vanhemmat ovat toiminnassa mukana ja osa jää kokonaan tulematta. Ja nämä poissaolevat saattavat olla juuri niitä, kehen olisi hyvä saada kontakti (esim. "ongelmaoppilaan" vanhemmat).
VastaaPoistaVanhempainiltoja voisi olla vähintään yksi lukukaudessa. Mielestäni joissain kouluissa on käytössä vanhempien ja opettajien kahdenkeskeiset keskustelut, joko oppilaan ollessa mukana, tai ilman oppilasta. Tässä mielestäni opettajalla on paremmat mahdollisuudet tutustua oppilaidensa vanhempiin ja vanhempien opeen. Ja koska tapa koskee kaikkia, ei se leimaa ketään.. Tietenkin toteutus voi olla hankalaa aikataulujen vuoksi, mutta uskon, että se on hyvä käytäntö.
Anna
Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyön määrä on mielestäni sidoksissa oppilasmäärään ja siihen kuinka monta luokkaa/luokka-astetta on opetettavana. Anna mainitsema yksi vanhempainilta olisi ainakin hyvä olla. Projektiti ovat myös hyvä yhteistyön muotoja. Osa vanhemmista voi osallistua ehkä myös päivällä tapahtuviin projekteihin, joka helpottaa ajankäyttöä. Entä ne jotka eivät tule vanhempainiltoihin tai osallistu aktiivisesti projekteihin? Toimisiko heidän kanssaan puhelinkeskustelut, sähköpostiviestit tai kirje. Yhteydenotto voisi tapahtua vaikka kaksi kertaa syys- ja kevät lukukaudella. Oppilas voisi itse osallistua yhdessä opettajan kanssa "kirjeen" tekemiseen vanhemmille. Mukaan voisi liittää vaikka muutaman kuvan oppilan työskentelystä käsityötunnilla ja vapaamuotoisen viestin opettajalta. Viestissä olisi kerrottu mitä ollaan tekemässä ja kuinka oppilas on editynyt taidoissaan. "Kirjeessä" voisi olla jokin lyhyt perusrunko asioista joita vanhemmille kerrotaan.
VastaaPoistaNäitä pohti Riitta
Vanhempianilta on hyvä päänavaus, mutta toimiva suhde kodin ja koulun välillä vaatii sekä opettajalta että vanhemmilta vahvaa ja aktiivista sitoutumista yhteistoimintaan. Internet sekä lähes reaaliaikainen Wilma yms. seurantajärjestelmä antavat molemmille luontevia työkaluja helpottamaan yhteistyötä. Itse vanhempana siirrän vastuuta meille vanhemmille luoda hyvä yhteistyöverkosto koulun sekä luokan muiden vanhempien välille. Porkkanaksi pitäisi riittää kiinnostus oman lapsen kasvuun, mutta se ei valitettavasti useinkaan ole riittävä porkkana :(( Ehkäpä vanhemmille järjestetty päivä oppilaana- päivä voisi poistaa liikoja jännitteitä koulun ja vanhempien väliltä, ja lisätä vanhempien keskenäistä yhteistyötä.
VastaaPoistaSatu
Kaikki ed. mainitut hyviä ideoita. Opettajan on hyvä myös kertoa vuoden alussa vanhemmille arviointiperusteitaan sekä vuoden alustavan suunnitelman ja ottaa vastaan kommentteja ja kehitysehdotuksia myös vanhemmilta, ja näin antaa heille mahdollisuuden osallistua.
VastaaPoistaOlen myöskin edellä mainittujen ajatusten kannalla, eli vanhemmat osallistuisivat konkreettisesti koulun toimintaan - erilaisiin tapahtumiin, vanhempainiltoihin sekä arviointikeskusteluihin, joissa läsnä ovat oppilas, tämän vanhemmat ja opettaja.
VastaaPoistaHyvä vuorovaikutus oppilaan vanhempien kanssa on kiinni paljon myös siitä, millainen keskinäinen suhde oppilaalla ja opettajalla on. Suurimmaksi osaksihan vanhempien mielikuvat opettajasta syntyvät lapsen kertoman perusteella. Kun vanhemmat näkevät, että oppilas on opettajalleen aidosti tärkeä ja arvokas, tällöin myös vanhemmat arvostavat opettajaa ja heidän on on helpompi olla yhteydessä opettajaan.
Viime perjantaina ilmestyneessä Opettaja-lehdessä oli aihetta sivuava mielenkiintoinen artikkeli nykyajan herkkähipiäisyydestä ja ns. curling-vanhemmista. Artikkelissa todetaan, että myös vanhempien tulisi tukea opettajia koulun kasvatustehtävässä, ei vain niinpäin että koulu tukee vanhempien kasvatustehtävää. Edellä mainittujen hyvien ajatusten perään haluaisinkin lisätä, että sen lisäksi että vanhempia kannustetaan yhteydenottoon ja osallistumiseen, voisi olla hyvä luoda vuorovaikutukselle pohjaa keskustelemalla kasvatuksen periaatteista ja sen vastavuoroisuudesta. Mielestäni vastuu vuorovaikutuksesta on myös vanhemmilla ja opettajalla on oikeus asiallisesti vetää rajat se suhteen kuinka paljon (kenties aiheetonta tai epäolennaista) kritiikkiä ja vanhempien puuttumista sietää!
VastaaPoistaKodin ja koulun välinen vuorovaikutus pohjautuu tietysti opettajan ja vanhempien väliseen suhteeseen. Tämä suhde kannattaisi luoda mahdollisimman nopeasti koulun alettua ettei ennakkoluuloja ehdi syntyä puolin eikä toisin. Vanhempainillat eivät ehkä ole paras mahdollinen keino tutustumiseen. Vanhempainillan lisäksi kannattaisi pitää ainakin kerran vuodessa vanhempainvartit, ja toki myös Sadun mainitsema vanhemmille tarkoitettu koulupäivä lisäisi kiinnostusta olla tekemisissä koulun ja opettajien kanssa.
VastaaPoistaOpettajan kannattaisi miettiä myös jonkinlainen toimintasuunnitelma niiden vanhempien kohdalle, jotka eivät kerta kaikkiaan ole kiinnostuneita koulun ja kodin välisestä yhteistyöstä ja suhtautuvat siihen vastahakoisesti tai hyvin kielteisesti. Näitäkin tapauksia mahtuu valitettavasti joskus joukkoon.
Katja
Näin usean viikon myöhässä kommentoin lyhyesti vain..
VastaaPoistaYksi keino olisi osallistaa vanhempia enemmän. Idea on vähän sama kuin Anukin jo kirjoitti. Vanhempia voisi ottaa mukaan näiden oman osaamisen kautta. Esimerkiksi jossakin käsityötekniikassa taitava vanhempi voisi opettaa koko luokkaa tms.
Kodin ja koulun välisissä suhteissa on mielestäni tärkeää, että kotia ei leimata heti huonoksi jos oppilaalla ilmenee joitain ongelmia. Koulun ja opettajan on oltava todella harkitsevia sanoissaan, ennen kuin kotia tai vanhempia syyllistetään.