Mitä ajatuksia integraatio ja inkluusio teissä herättää? Tulisiko kaikilla oppilailla olla oikeus opiskella omassa lähikoulussa?
Näkökulmaa erityisoppilaiden ja maahanmuuttajien koulunkäyntiin.Ohessa kaksi linkkiä aihetta käsitteleviin artikkeleihin. Toisessa on kehitysvammaisten tukiliiton artikkeli ja toinen edu.fi maahanmuuttajia käsittelevää kirjoitukseen.
http://www.kvtl.fi/sivu/integraatio_ja_inkluusiohttp://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,526,50559,38392,38394
Marjukka, Pilvi, Lotta ja Riitta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämä on todella vaikea kysymys, koska tapaukset ovat aina yksilöllisiä. Mielestäni integraatio ja inkluusio on hyvä asia, mutta valitettavasti näiden toimintamallien toimivuus riippuu hyvin paljon koulun ilmapiiristä ja opettajista. Minä en sanoisi, että erityisoppilas olisi automaattisesti onnellisempi tai oppimistulokset parempia intergroidussa luokassa tai inkluusiota käytettävässä luokassa. Mielestäni leimautumisen pelko on usein vanhempien ongelma ja unohdetaan ajatella sitä, mikä on lapselle parasta. Minulla on käsitys, että monissa erityiskouluissa toiminta on hyvin luovaa ja välttämättä samanlaiseen luovuuden tilaan ei omassa lähikoulun monen kymmenen oppilaan luokassa päästä.
VastaaPoistaKaikesta huolimatta pidän integraatiota todella positiivisena asiana.
Kuten on jo todettu, kysymykset integraatiosta ja inkluusiosta eivät ole helppoja ja yksiselitteisiä. Pääperiaate mielestäni on, ettei ketään tule jättää esimerkiksi sijoittamatta tavalliseen luokkaan pelkkien ennakko-oletusten ja luulojen perusteella. Sama koskee jo sitä vaihetta, jossa oppilas päätetään siirtää erityisluokalle. Jos oppilaalla ei ole mitään erityistä syytä opiskella erityisluokalla, hän luonnollisesti kuuluu osaksi tavallista luokkaa. Tällöin täytyy toki miettiä, miten järjestetään mahdollisen lisäavun tarve luokassa.
VastaaPoistaKuten Viivi kirjoitti, oppilaan on joissakin tapauksissa perusteltua ja parempi opiskella erityisluokalla, jossa voidaan esimerkiksi edetä oppilaan ehdoilla sitä vauhtia kuin oppilas tarvitsee uusien asioiden omaksumiseen. Usein toimii hyvin myös sellainen käytäntö, jossa erityisopetusta tarvitseva oppilas/oppilaat siirtyvät tarvittaessa hetkellisesti opiskelemaan erityisopettajan kanssa vaikealta tuntuvia asioita pienempään ryhmään ja ovat aina muulloin osa omaa luokkaansa.
Sadun pohdintaa
VastaaPoistaInkluusiossa opettajien ja muun henkilökunnan yhteistyö on avainasemassa opetusta suunniteltaessa ja toteutettaessa. Tälläkin hetkellä opettajien ja aineiden integrointi on haastavaa ja meille vielä vähän vierasta, joten toimiva inkluusio meillä vaatisi vielä mielestäni koulukulttuurin muutosta yhteistoimillisempaan suuntaan. Hyvin organisoituna ja resurrsoituna inkluusio on varmastikin toimiva tapa.
Olen samoilla linjoilla muiden kanssa. Uskon, että integroimalla erityisoppilaita normaaleihin luokkiin voidaan saada hyviä tuloksia. Tämä kylläkin vaatii enemmän luokan opettajalta ja hänen täytyisi minusta saada avustaja luokkaan. Usein erityislukalle joutuminen saattaa leimata oppilaan. Itse ainakin muistan omalta peruskouluajaltani, kuinka tarkkislaisia vieratettiin ja ne oli "pahiksia". Tästä on toivottavasti kuitenkin jo menty eteenpäin. Jotta itegraatio ja inkluusio toimisivat paremmin ja laajemmassa mittakaavassa, täytyisi koulukulttuurin ja asenteiden muuttua muutosmyönteisimmiksi.
VastaaPoistaAnna
oi voi, täällä on aina niin suuria kysymyksiä näitä pikku kommentteja varten..
VastaaPoistaMolemmat toimintamallit ovat mielestäni askel parempaan suuntaan, mutta hieman korvaan särähti se, että integraatiossa ikään kuin vain "parhaimmat" tai kyvykkäimmät lapset saavat mahdollisuuden. inkluusio on selkeästi tasa-arvoisempi toimintamalli, mutta vaatii onnistuakseen valtavasti resursseja, taitoa ja tahtoa. Ja se taas vaatisi arvojen muutosta. Ehkä me voimme olla muuttamassa niitä?
Mielestäni yhtenäisen koulun ideassa tärkeintä on sen sosiaalinen puoli. On valtava rikkaus, jos lapset oppivat toimimaan monenlaisten ihmisten kanssa pienestä pitäen ja näkevät ympärillään muitakin kuin normien mukaan tavallisia ihmisiä. Jos lapsen lähipiirissä on esimerkiksi kehitysvammainen, liikuntavammainen tai maahanmuuttajataustainen lapsi, oppii hän myös rohkeutta ja taitoja kohdata erilaisuutta ja toisaalta valmiuksia auttaa muita. Ehkäpä koulun tavoitteista tärkein ei olekaan tiedon oppiminen tai ainakaan se, että kaikki luokassa oppisivat samaan tahtiin ja samat asiat.
olen samaa mieltä muiden kanssa, että integraatio on ehdottomasti hyvä juttu, se on rikkaus, mutta harkinnalla toteutettava. ei siis ole yhtä oikeaa toimintamallia, miten toimia. käsityötunneilla integroidut oppilaat usein kulkevat "normaalin" luokan mukana, joten mielestäni meillä tulevilla aineenopettajilla pitäisi olla valmiudet myös integroitujen oppilaiden opettamiseen. lisäksi mietityttää onko integroitujen oppilaiden ottaminen "normaaliin ryhmään" muilta oppilailta pois? eli kun käsityötunneilla ei tunnu aika muutenkaan riittävän kaikille, niin miten se riittää, jos luokassa on erikoishuomiota tarvitsevia oppilaita? ehkä luokkakokoa pitäisi pienentää mikäli ryhmässä on integroituja oppilaita? avustajien käyttöä tulisi tällaisissa tapauksissa myös miettiä.
VastaaPoistaa n u
Minulle tulee aiheesta mieleen juuri lukemani Torey Haydenin kirja Toisten lapset. Kirjassa aivovaurion saanut lapsi joutuu kokemaan kovia normaalissa luokassa. Hälyttävää onkin jos opettajalla ei ole halua tai valmiuksia ottaa luokkaansa erityisoppilasta. Saattaahan olla, että opilas ei ulkoisesti vaikuta poikkeavalta jolloin opettaja unohtaa oppilaan vaikeudet ja saattaa välillä vaatia häneltä mahdottomia. Miltä oppilaasta mahtaisi tuntua olla luokassa aina kaikista huonoin. Tämä ei varmasti parantaisi oppilaan itsetuntoa. Ehkä asiaa tasapainottaisi, jos oppilas olisi hyvä jossain oppiaineissa. Mielestäni olisi paljon parempi jos oppilas saisi olla mukana vain osassa oppiaineissa ja kenties erityisluokassa osan tunneista. Mielestäni integraatio on hyvä asia, mutta edellyttää erityisesti luokanopettajan omaa positiivista suhtautumista asiaan.
VastaaPoistaMaahanmuuttajille haluaisin silti pitäytyä vielä ainakin yhdessä vuodessa omassa uokassaan. Koulunkäynti voi tuntua kovin turhauttavalta, jos joutuu nuorempien ikätovereiden seuraan tai suoraan tunneille jossa ei ymmärrä sanaakaan.
Tuskinpa koskaan päästään tilanteeseen jossa ei olisi erikoisluokkia.
Tanja
Olen aika pitkälti samaa mieltä kuin edelliset integraatio on hyvä asia, jos se saadaan toimimaan ja kaikki luokan lapset hyötyvät siitä. Parhaassa tapauksessa tavallisella luokalla oleminen varmasti tukee erikoisoppilaan kehitystä ja estää häntä syrjäytymästä yhteiskunnasta, mutta pahimmassa tapauksessa juuri toisin päin.
VastaaPoistaOmalla ala-asteellani oli pari maahanmuuttaja luokkaa, joilta oppilaat siirtyivät tavallisille luokille heti kun olivat oppineet tarpeeksi suomea. Yleensä oppilaat pyrittiin laittamaan ikäiselleen luokalle, mutta monesti he saattoivat joutua yhtä alemmallekkin. Tämä systeemi toimi mielestäni hyvin ja uudet oppilaat sopeutuivat nopeasti. Maahanmuuttaja luokkia kyllä vähän karsastettiin, sillä niillä oli aika villi maine.
Enni
Voi apua. Tämä on kyllä ihan kamalan vaikea aihe. Tunnustan tässä koko ryhmän edessä tosi häpeällisen ensi ajatukseni asiasta, kun luin noita artikkeleita. Reaktioni oli, että voi ei, en halua oipetettavakseni moisia erityisoppilaita. En osaa enkä kykene, ja kaikki ne sosiaalisten tilanteiden haasteet mitä esimerkiksi kehitysvammaisten integrointi "normaalikouluun" toisikaan, eivät todellakaan houkuttele.
VastaaPoistaSitten asiallisemmin asiaa pohdittuani, olen toki myös sitä mieltä että integraatio on hyvä asia. Ja maahanmuuttajien kohdalla erityisesti, kunhan ensin ovat oppineet suomea. Mutta entä sitten ne kehitysvammaiset. Kun tietäisikin, kumpi on enemmän negatiivisesti leimaavaa, olla erityiskoulussa, ja saada siellä ehkä enemmän onnistumisen ja arvostuksen kokemuksia, vaiko olla muiden ikätoverien mukana, ja sitten olla aina se huono, hidas ja erilainen. Olisihan se mahtavaa, jos maailma toimisi niin, että kaikki leikkisivät kaikkien kanssa ja kunnioittasisivat toisiaan ja kohtelisivat toisiaan kauniisti, mutta kun niin vain ei ole. Vai kasvaisiko siihen, jos ihan pienestä alkaen joukossa olisi niitä erilaisia, jotka pitäisi ottaa huomioon. Ehkä?
Nyt ajateltuna, ihan mutu-kommenttina, parhaalta voisi kuulostaa joku tuollainen osittais-integraatio. Siis että mahdollisimman paljon muun ikäryhmän mukana, mutta mutta sitten kuitenkin niitä eriytettyjä oppitunteja. Paitsi että mitä kaikkea sitten ei tarvitsisi eriyttää? Olisiko loppujen lopuksi jäljellä vain kuvis ja käsityö, niin onko järkeä?!
Jopas oli sekavaa pohdintaa. Onneksi ei tällä tiedolla ja viisudella tarvitse päättää valtakunnan integraatioasiaa tältä istumalta.
Terveisin Marjukka
Täytyy kyllä todella arvostaa jokaista opettajaa, joka ottaa itselleen tavallaan ylimääräistä työtaakkaa erityisoppilaiden muodossa.
VastaaPoistaTuossa kehitysvammaisia oppilaita käsittelevässä artikkelissa on esillä vahvasti tuo valinta, että vain tarkaan valituilla olisi etuoikeiuksia. Toisin sanoen niillä, joiden vanhemmat jaksavat ajaa lapsensa oikeuksia.
On aivan ymmärrettävää, että opettajat eivät ole innokkaita ottamaan erityisoppilaita, eihän tavallisella luokanopettajalla tai aineenopettajalla ole minkäänlaisia valmiuksia tai aikaresursseja opettaa erityishuomiota tarvitsevia. Tähänkin voisi taas kerran olla ratkaisuna ryhmäkokojen pienentäminen ja opettajien lisäkoulutus.
Maahanmuuttajanuorissa en sen sijaan näe mitään ongelmaa opettajankaan kannalta, kunhan opeuskieli ja opiskelutavat ovat riittävän hyvin hallussa. Esimerkiksi useissa lukioissa on mahdollisuus suorittaa kursseja myös englanniksi. Olen toki myös nähnyt tapauksia, jossa ala-asteikäinen suomea taitamaton oppilas integroidaan normaaliin luokkaan. Vaatii paljon molemminpuolista kärsivällisyyttä saada opettajan ja oppilaan välinen suhde toimimaan ja oppilas oppimaan muiden tahdissa.
Lämmintä kesää kaikille! :)
Katja